Muhennos

Moni on epäillyt retkemme onnistumista. Osa kuntomme takia, osa päättäväisyytemme tai oikeastaan sen puutteen takia. Ja osa ihan muuten vaan, kun ei parempaakaan tekemistä ole.

Yksi epäiliöiden ryhmä kuitenkin on ylitse muitten: ne jotka epäilevät ettei kasvisyöjä kykene fyysisiin ponnistuksiin. Emmeköhän tassä vaiheessa jo ole näyttäneet että kyllä julmuudesta vapaalla dieetilläkin pysyy tiellä.

Ruokahuolto on kuitenkin erittäin tärkeä osa onnistunutta matkaa. Napoleonia lainatakseni: pyöräilijä pyöräilee vatsallaan. Muutama vinkki niille jotka vastaavaa retkeä suunnittevat:

1. Syökää jotain pientä joka tunti. Ei tarvitse olla mitään erikoista, leipä tai keksi, tai jopa suklaapala auttavat ihmeesti jaksamaan. Mutta koneeseeen on jatkuvasti lisättävä (pieniä määriä) ravinteita niin ettei tule uupumus. Mutta samaalla muistutan ettei pidä syödä liikaa juuri enne urheilusuoritusta, ahmiessa kun tulee ähky.

2. Juokaa tarpeeksi. Paras ratkaisu on meille ollut kahden pullon tekniikka, toisessa vettä, toisessa urheilujuomaa. Yleensä olemme juonneet joko Hartsportia tai Dexalia, kevyinä päivinä vahvemmin laimennettuna, raskaina täyssatseina. Nestehukka ei ole leikin asia. Ja sama kun syömisessä – usein ja vähän. Tai kuumina päivinä usein ja paljon.

Me olemme ottaneet tavaksemme syödä tukevan aamiaisen, yleensä mysliä ja leipää, sekä mehua jos sitä sattuu olemaan. Kylminä aamuina olemme kaiken lisäksi lämmittäneet myslimaidon kiehumispisteeseen. Jolloin sitä jaksaa syödäkin enemmän.

Puolen päivän aikoihin syömme lounaan, joka useimiten on leipää sekä mahdollinen hedelmä ja jugurtti tai Kaisan tapauksessa ruusunmarjaviili (jos sitä on saatavilla).

3. Syökää illalla kunnolla. Pyöräilypäivän päätyttyä teemme sitten pääaterian. Mukanamme on trangia-retkikeitin, joka on ollut oiva laite. Ja kun monessa vuokraamassamme mökissä on ollut keittolevy, on sen kattiloita voinnut käyttää niillä. Retkimuonaamme kuuluu kolme peruslajia, jotka ovat nopeita valmistaa, eivät vaadi kovinkaan kummoisia raaka-aineita, ja joita voi valmistaa yhdessä tai kahdessa kattilassa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita että ruoan laadun suhteen tulisi tinkiä. Ruoka voi täyttää edellä mainitut kriteerit, ja kuitenkin olla maukasta. Salaisuus on vain ottaa mukaan pieni maustearsenaali. Meillä on mukana pienet pusilliset kuivattua chiliä, intialaista kuminaa, jauhettua korianteria, rouhittua mustapippuria, kurkumaa, asafoetidaa ja mustia sinapinsiemeniä. Tämän lisäksi olemme tarvittaessa hankkineet tuoretta inkivääriä, soijakastiketta ja tuoreita yrttejä, kuten basilikaa, korianteria ja persiljaa.

Yksi laji jota olemme syöneet varsin paljon on niin kutsuttu kitri. Se on riisitä ja linsseistä keitetty muhennos, johon olemme yleensä lisänneet tomaattimurskaa antamaan makua. Kuten kuvassa näkyy näyttää tämä linssi-riisi-muhennos maittavan nuorelle rouvallekin, kun on kerran jo kolmas lautanen meneillään.

Kuten Rudolf Koivun sadussakain muistutettiin on nälkä paras kokki. Ja mikään ruoka ei ole niin hyvää kuin se jonka syö 150 kilometrin lenkin jälkeen!

Leka