Wednesday, July 25, 2007
Uusi ystävä
Pähkäilimme hartaasti koko kevään, millä pyörällä minun pitäisi lähteä tähän reissuun. Olin tehnyt pitkiäkin lenkkejä uskollisella Konan hybridilläni, ja pärjännyt mielestäni varsin mainiosti, mitä nyt ylämäissä jäin Lekasta jälkeen. Maantiepyörän hankkiminen tuntui turhalta vouhotukselta, vaikka tiesin hyvin, että Konan suunnittelijat eivät olleet nimenomaan tuota mallia piirtäneet yli 50 kilometrin lenkit mielessään.
Leka oli hankkinut oman Olmonsa muutama vuosi sitten, ja hurahtanut täysin sen keveyteen ja nopeuteen. Hengenvaarallisen kapeilta näyttävät renkaat rullaavat kuin unelma, ja ajamme oikeasti tosi harvoin hiekkateillä (tälläkään matkalla emme ole vielä kertaakaan sellaiselle joutuneet). Siispä Leka tuumi, että vaimonkin alle pitäisi saada kevyempi menopeli. Suostuttelutaktiikkaan kuului mm. pyöräesitteiden tuomista kotiin ja liioitelut kovaääninen puuskutus aina Konaa sisään nostettaessa.
Vähitellen aloin lämmetä ajatukselle, kun Leka vakuutteli, että maantiepyörällä olisin niiiiin paljon nopeampi ja pyöräily olisi niiiiiiin paljon kevyempää. Sitä paitsi näyttäisin paljon vakavammin otettavalta - ja kun taidot ovat rajalliset, niin ainoa tapa yrittää kompensoida niitä on edes näyttää siltä kuin tietäisi mitä on tekemässä!
Netissä roikkuessamme selvisi, että monet pyörävalmistajat tekevät nykyään erityisesti naisille suunniteltuja maantiepyöriä, joissa on huomioitu erityisesti naisten mittasuhteet. Satula on vähän lähempänä ohjaustankoa kuin miehillä, ohjaustanko kapeampi yms. Aloimme innoissamme soitella helsinkiläisiin pyöräkauppoihin ja kysellä, pääsisikö tällaista ihmettä koeajamaan. Vastauksena meille todettiin nyrpeästi, että pyörä voidaan kyllä tilata, mutta silloin se on myös sitouduttava ostamaan. Kysyn: Kuka hullu ostaa pyörän näkemättä siitä muuta kuin pikselisen kuvan netissä? Erityisesti kun pyörä on hankittava omien mittojen mukaisesti. Ei ole olemassa one-size-fits-all-pyöriä. Ei ainakaan maantiemalleja. Toisessa kaupassa kehotettiin suoraan menemään ulkomaille pyörän hakuun. Vika ei nimittäin ole pelkästään suomalaisissa kaupoissa, vaan myös maahantuojissa, jotka eivät näitä naisten pyöriä juurikaan Suomeen tuo.
Onneksi rakkaan saastuneen Itämeremme takana on sivistynyt ja edistyksellinen naapurimaamme Ruotsi, jossa asiakaspalvelussa ollaan joitakin valovuosia Suomea edellä. (No, myönnetään: on Suomessakin mukavia pyöräkauppiaita, ainakin Porvoon Pyöräkeskus joka auttoi meitä hurjasti tämän reissun kanssa. :) )Löysimme Tukholmasta kaupan, joka on erikoistunut naisten pyöriin, ja laitoimme meilillä kainon kysymyksen, olisiko pyöriä ihan oikeasti kaupassa esillä, vai pelkästään netissä? Ystävällinen ja perinpohjainen vastaus saapui seuraavana päivänä: kyllä, heillä oli varastossa naisten maantiepyöriä, monta eri mallia, ja olin tervetullut koska tahansa koeajamaan.
Metsästysvietti oli vallannut meidät, ja syöksyimme varaamaan laivamatkan Tukholmaan. Perusristeily riittäisi pyöräkauppojen tekoon mainiosti, eikä tekisi lompakkoon (eikä ilmakehään) yhtä isoa reikää kuin lento. Sitäpaitsi pyörän ottaminen lentokoneeseen on kauhea projekti laivassa kuljettamiseen verrattuna.
Arvannette jo kuinka tarina päättyy: koeajoin Tukholmassa Cycle Cornerissa kolmea erilaista naisten maantiepyörää. Vietimme monta tuntia kokeilemassa kaupassa eri säätöjä ja rullailemassa ulkona asvaltilla, kauppias oli supermukava ja avulias. Ihastuin eniten Trekin WSD 1500:n. Leka sai raahata ison pyörälaukun laivalle ja hikoilla, illalla nukahdimme hytissä sen viereen ja näimme unta tulevista seikkailuista.
Kaisa
PS. Uusi pyörä ei ole vain hienon näköinen: huristelen nyt noin 5 km/h nopeammin kuin aikaisemmin!
PS2. Monet ovat kysyneet, miksi uuden pyöräni renkaat ovat niin kapeat. Eikö se ole vaarallista? Tietenkään näillä ohukaisilla ei parane lähteä polkemaan metsäpoluille, mutta minä en olekaan ikinä ollut mikään maastorymistelijä vaan maantielenkkeilijä. Tällä reissulla emme toistaiseksi ole joutuneet ajamaan ollenkaan hiekalla, ja viime kesän retkillä Leka pärjäsi mainiosti kun vahingossa eksyimme ajamaan viitisen kilometriä hiekalla. Kapeiden renkaiden pienempi kitka keventää asvaltilla menoa kummasti!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment