Suhteellisuusteoria

Aamiaistamme valmistaessa satuin samaan aikaan keittiöön Baijerista kotoisin olevan saksalaistytön kanssa. Ruokiamme lämmitellessä keskustelimme sitten ajan kuluksi matkailusta ja mine kumpikin olimme suunnillamme menossa.

Saksataren isosisko oli joitain vuosia sitten ollut au pairina Suomessa, ja nyt nuorempikin ilmeisesti halusi itse kokea tämän ihmemaan. Ainakin kovin haltioituneelta hän vaikutti sen yhdestä edustajasta, joskin pelkään että kyseessä oli yksipuolinen rakkaus.

Tyttö oli nimittäin ollut Ilosaarirokissa katsomassa suurta suosikkiaan HIMiä, ja erityisesti siis Ville Valoa. Edes suomalainen festivaaliyleisö ei saanut peloteltua häntä pois humalahakuisesta käyttäytymisestään huolimatta.

Kun kysyin minne hän oli jatkamassa selvisi että meillä oli kutakuinkin sama määränpää, eli Pohjois-Norja. Erona oli se että hän liikkui seurueineen autolla, me tas polkemalla. Toki hän oli hiukan huolissaan jos ehtisi niin pitkälle, aika kun oli kortilla. Vastaus kysymykseeni kauanko aikaa he olivat varanneet matkaan yllätti minut.

"Three weeks."

Jouduin toistamaan vastauksen, "three weeks?"

"Yes, three weeks."

Joko minä olen yltiöoptimistinen tai siten tyttö oli pahasti aliarvioinut autonsa suorituskyvyn. Sillä vaikka ajoneuvovalintamme eroaa toisistaan melko vahvasti, olimme kuitenkin ajallisesti varanneet saman määrän päiviä.

Siinä vaiheessa aamiaspatamme oli kuitenkin lämmennyt, ja toivotin uudelle tuttavalleni mukavia matkoja.

Kuka tietää, kenties tapaamme vielä Jäämeren rannalla. Jos hän vain sinne ehtii.

Leka