Sama kaava jatkui. Herätys, pesu, aamiainen ja matkaan lähtö. Suuntana Sodankylä, jonne tieviittojen mukaan noin 110 kilometriä. Helppo nakki, tulimmehan eilen 140 ilman sen kummempia kommelluksia.
Vaankuten kreikan jumaltarustossa, niin myös Lapinmatkailussa: hybristä seuraa nemesis. Joka tällä kertaa näyttäytyi meille Pyhä- ja Luosto-tunturin muodossa. Se on sanottava että komeita katseltavia ne kylla olivat, kummatkin. Mutta polkeminen niiden juurella ja välillä juurta ylöspäinkin kävi jo liikkunnasta. Bonuksena oli reppukin täytetty ekstraruualla, kun ei voinut tietää minne asti pääsemme. Kun näillä
leveysasteilla Citymarketit ja Prismat ovat hiukan etäämällä toisistaan kuin pääkaupunkiseudulla.
Siinä sitten raahattiin pitkin pohjoista hedelmäsäilykkeitä ja maitorahkaa. Selän särkiessä ja käsien krampatessa. Ja sitten satoi. Mutta vain vähän. Kunnon sade yllätti meidät vasta saavuttuamme Sodankylän keskustaan etsiessämme majapaikkaamme. Sitä ehtii ihminen kastua jo viidessäkin minuutissa melko kokonaisvaltaisesti kun oikein yrittää.
Kumpaakin väsytti ja vilutti, mutta perille oli päästy. Sodankylä oli muistamaani paljon isompi. Päivän pelastus oli kuitenkin majatalomme aivan keskustan tuntumassa. Lämmin suihku sekä lämmin ruoka yhdistettynä kuiviin vaatteisiin tekevät ihmeitä ihmisen mielialalle. Nyt alkaa usko huomiseen jo hiljalleen palata, ja ajatus keskustassa käymisestäkin tuntuu varsin mukavalta. Jospa sieltä saisi jotain karkkia?
Olemme muuten nyt virallisesti siirtyneet uudelle tasolle: tänään tuli mittarissa täyteen tuhat kilometriä!
Leka
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment