Inarin kirkonkylällä kaupan eteen pysähtyi meidän lisäksemme kolmaskin pyörämatkalainen. Aloin heti kysellä, mistä mukavanoloinen mies oli tulossa ja minne menossa. Hän aloitti: "Lähdin reilu kaksi viikkoa sitten Helsingistä..." jolloin minä avasin suuni sanoakseni: "Mekin lähdettiin kaksi viikkoa sitten Porvoosta!" Mutta miekkonen jatkoikin: "... ja menin Vaasan kautta Norjaan, Nordkappiin, ja olen nyt palaamassa takaisin." Eih! Melkein samassa ajassa kuin me tämä hirmupolkija oli jo käynyt Jäämerellä ja kääntynyt kotia kohti!
Ilmeni, että miehen päivämatkat olivat vähän eri luokkaa kuin meidän, 160-200 km, hän polki joka päivä myöhään iltaan asti ja iski sitten teltan pystyyn jonnekin tien poskeen tai järven rannalle. Me turvamatkailijat olemme taas aina varanneet majapaikkamme hyvissä ajoin päivällä ja saaapuneet perille viimeistään kuuden maissa iltapäivällä, ja teltassa ei ole vielä nukuttu yhtään yötä.
Reissukokemustakin miehelle oli kertynyt useammalta mantereelta Japania myöten, minkä rinnalla meidän viime kesän retki Porvoosta Ruotsinpyhtäälle tuntui vähän vaatimattomalta. Ylipäätään tunsin olevani tämän teräsmiehen rinnalla kuin mummo maitokauppaan menossa. Onneksi Leka tuli ulos kaupasta ja sain sentään tuntea, että meitä rimpuloita oli kaksi. :)
Hyvää matkaa suurpyöräilijä! Olet varmaan kotona ennen kuin me Norjassa...
Kaisa
PS. Inarinjärven rannalla otetussa kuvassa näyttää vielä siltä, että saataisiin vettä niskaan, mutta taas kävi mieletön tuuri: vaikka säätiedotus luoasi pelkkää sadetippaa poljimme kuivina ensin pilvien alla ja lopuksi auringossa!
1 comment:
No aina löytyy joku… Mutta te ootte mun ihan sankareita.
Post a Comment