Eilen matkalla kohti Iisalmea koitimme järjestää itsellemme majoituksen, kuten meillä yleensä on puolen päivän aikaan tapana. Tälla kertaa ei majapaikassa kukaan kuitenkaan vastannut, joten jatkoimme pyöräilyä, luottaen siihen että vastaaottajan kännykkä rekisteröisi numeromme.
Kuten rekisteröikin. Sillä jo kohta soitti naishenkilö takaisin, onnistuneesti kyllä juuri samalla hetkellä kun olin kiipeämässä reilua mäkeä ylöspäin. Sain pahoitella tilannettani, peläten että hän tulkitsisi minut puhelinläähättäjäksi ja epäisi meiltä yösijan.
Selitin siis äkkiä tilanteemme, mistä olimme tulossa ja koska saapuisimme. Hän valitteli kuitenkin olevansa töissä aina yö yhteen saakka, mutta sanoi että voisi jättää talon ulko-oven auki ja avaimen oveen. "Palautatte sitten vain avaimen ja maksun aamulla lähtiessänne" hän ohjeisti, lisäten "talo on aivan rautatieaseman vieressä!"
Ja kuinka ollakaan, kun saavuimme osoitteeseen jonka hän antoi, oli avain todellakin ovessa. Huone oli kaiketi jonkun vanhan lääkärikeskuksen tai vastaavan viraston vanha, sillä ovessa oli perinteinen kolmevärinen odota, sisään, varattu merkkivalo.
Alakerrassa oli keittiö, ja aivan huoneemme vieressä naisten suihku. Jota minä myös salaa käytin, koska se oli niinkin sopivassa paikassa. Tosin kilpailua suihkusta ei liiemmin ollut, sillä emme koko sielläoloaikanamme oikeastaan tavanneet ketään muuta asukasta. Joka oli omiaan luomaan hieman omalaatuisen tunnelman. Eräs tyttö oli kyllä tullessamme ovella tupakalla, mutta hänestäkään ei myöhemmin illalla (joka meille tarkoittaa tässa vaiheessa puoli kymmentä) näkynyt jälkeäkään.
Nukuimme kuitenkin hyvin, ja avain tipahti maksun kera sille määrättyyn postilaatikkoon.
On ihanaa elää maailmassa jossa ihmiset luottavat toisiinsa!
Leka
No comments:
Post a Comment