Tänään maisemat yhtäkkiä muuttuivat dramaattisesti Saariselän tienoilla perusmetsästä jänniksi tuntureiksi. Onhan niitä erilaisia isoja mäkiä nähty, ja porojakin, mutta tänään ympärillä ei äkkiä ollutkaan metsää vaan aukeaa maastoa, jossa kasvoi vain pieniä koivukäppyröitä!
Ilmeisesti olimme aika korkealla, koska heti aukean kohdan jälkeen alkoi huima alamäki, joka kesti ties miten kauan, monta kilometriä. Tulihan siellä alhaalla sitten taas puitakin, ja poroja, ja kirkasvetisiä puroja... Muutama päivä sitten uhosin vielä, että kun on nähnyt yhden suomalaisen metsämaiseman niin on nähnyt ne kaikki, mutta nyt oli pakko vaan haukkoa henkeä Lapin maisemien edessä.
Kaisa
PS. Saariselällä kaupan edessä aurinkoa paistatellessa ja jätskiä syödessä todistimme perheriitaa, jonka päätteeksi perheen isä paiskasi auton oven kiinni kiljuen: "Älkää kiljuko!" Auto oli tupaten täynnä tavaraa ja jälkikasvua, ja voimme vain kuvitella mihin lukemiin sen sisälämpötila oli kivunnut helteisellä parkkipaikalla. Autoilu ei ehkä ole niin fyysisesti rasittavaa kuin pyöräily, mutta ihan ongelmattomalta matkustusmuodolta se ei vaikuta...
PS2. Itse kauppojen valikoima on yllättänyt iloisesti, täältä sa tofuakin! Olemme arvuutelleet, missä tofuraja kulkee, mutta vielä emme ole sitä ylittäneet. Jännityksellä odotamme, minkälaisia kauppoja Inarin kirkonkylältä ja Utsjoelta löytyy.
No comments:
Post a Comment